Kingston Wall - King Size Box [8CD Box Set] (2012)

Helsingistä käsin vuosina 1987-1994 toimineen Kingston Wallin menestykseen ja myyttiin vaikutti ja vaikuttaa edelleen monta tekijää. Ei ole erityisen kekseliästä todeta, että tärkein oli Jimi Hendrix Experience -henkinen progressiivinen musiikki, jonka kirkastunein helmi Time asuu kolmoslevyllä Tri-Logy (1994). Sen sijaan olisi tekopyhää väittää, ettei johtohahmo Petri Wallin kuolema olisi kiinnostusta kiihottanut ja suosiota siivittänyt. Itsemurhan tehdessään Walli liitti itsensä yhdenlaisten rockin ja yleensä taiteen tekijöiden arkkityyppisten hahmojen joukkoon ja omaksui samalla lopullisen päätäntävallan siitä, millaiseksi hänen perustamansa, johtamansa ja vaalimansa yhtyeen levytetty tuotanto jää.

Vaan suotta Pete sitä jännitti, jos edes jännitti. Kingston Wallin perintö on tähän asti ollut hyvässä huomassa hänen bändikaveriensa käsissä. Sami Kuoppamäki jaksaa ilahduttaa rumpalialokkaita päätähuimaavilla tarinoilla bändistä ja basisti Jukka Jylli on hallinnoinut sen ”jälkeenjääneitä papereita” eli ääni- ja kuva-arkistoa harkinnan sekä arvokkuuden säilyttäen: seitsemän vuoden takainen tyylikäs keikkatripla The Real Live Thing oli tasokas testamentti ja kiteytys Kingston Wallista niissä oloissa, joissa orkesteri oli parhaimmillaan eli lavalla.

Myös King Size Boxissa oli ennalta kaikki suuruuden ainekset, mutta Sony Musicissa on kalkkiviivoilla nukahdettu pahemman kerran. Kahdeksalle cd:lle mahtuu mukavasti kolmen albumin mittainen studiotuotanto, mainittu keikkakooste ja edellisten uusintapainosten mukaan jo pakatut harvinaisemmat raidat. Lisäksi settiin on sälytetty uusi miksaus viimeisestä studiokiekosta.

Mutta missä on kaikkiin tasokkaisiin laajoihin koosteisiin olennaisesti liittyvä ja fiilistelyä tukeva kuva- sekä tekstimateriaali? Näpsästä boksista ei löydy minkäänlaista vihkoa, josta kuuntelun ohessa katsella harvinaisia fotoja, tiirailla aikalaisjuttujen revinnäisiä ja lukea hyvä tuore essee, joka kertoo yhtyeen tarinan ja asettaa sen oman hetkensä kontekstiin. Karkea ja anteeksiantamaton laiminlyönti, joka laskee boksin arvoa ratkaisevasti, oli välineenä sitten tekninen tai taiteellinen mittari.
Mitä Kingston Wallin nykykuvaan tulee, Jukka Jylli paketoi merkityksen syvyyden kiistattomasti Soundissa 08/2005 lausuessaan, että ”eipä se bändi ainakaan aliarvostettu ole”. Sami Kuoppamäki puolestaan luonnehti samassa yhteydessä Wallia hyvin: ”Petrissä oli varmasti paljon samaa kuin siinä tyypissä, joka paloi auringossa… Ikaroksessa.”
Kingston Wallin tuotantoa taas kerran arvioidessa voi todeta, että noille sanoille on katetta. Tällaisia bändejä syntyy korkeintaan yksi kutakin sukupolvea ja seutua kohti.

This psych-rock trio inspired by the inventive guitar play of Petri Walli was formed in Helsinki in 1987. After a change of drummer, the permanent line-un consisted of Walli on guitar and vocals, new drummer Sami Kuoppamäki and bassist Jukka Jylli. Their influences are noticeably of the LED ZEP/ JIMI HENDRIX kind but they did manage to bring something new to the "stoner rock" sound. Releasing all of their albums on their own label (Trinity), they never really made it big but had a small cult following in Finland and Estonia. By the end of 1994, six months after the release of their third album, it seemed they were on the verge of breaking through when their leader, Walli, committed suicide by jumping off a church tower. That spelled the end for the band.

Their first album is perhaps their rawest whereas "Kingston Wall II", their most accomplished, features broader, more exotic textures, even some acoustic guitar. Also, the instrumental interplay is given freer reign than on the first album, allowing the pieces to stretch out more. It treats the listener to a variety of moods: soaring guitar pieces, quiet violin, LED ZEP-like blues and high-octane jamming. With the album "Tri-Logy", the band somewhat tried to distance themselves from hard-rock. It still features plenty of acid guitar but also includes drum machines; an interesting concept but perhaps not quite as convincing as "KW II". A word of caution: a fourth CD entitled "Freakout Remixes" was released in 2000. Don't expect to hear KW's fine play here: this is a kind of tribute by various artists who did a techno/trance remix of the band's material.

"Kingston Wall II" should appeal to fans of LED ZEPPELIN, PINK FLOYD, JIMI HENDRIX and JEFF BECK.